Viikkotehtävä “Vappu”

Nyt tuloo ihan joka tuutista ajankohtaisiin juhliin liittyviä viikkotehtäviä. Tuoreimman viikkotehtävän “vappu” asetti Jukka, lisäyksellä “ilman palloja”. No ei sitten palloja.

Pohdin pitkään, että mitä ehdin kiireisessä aikataulussani kuvaamaan, ja miten. Oon tulossa ja menossa koko ajan näin keväällä, ja jos haluaa autenttisia vappukuvia, tehtävä pitää kuvata vappuna. Toinen vaihtoehto on lavastaa vappu johonkin muuhun ajankohtaan. Tiesin, että vapunpäivänä olen koiratouhuissa, ja minulta jää väliin marssi. Opiskelijamarssin aikaan olen töissä, mutta koska letka kulkee työpaikkani ohi keskustassa, olisi kuvaaminen mahdollista, kun järjestelee vain aikataulunsa uudelleen. Kävinkin kuvaamassa opiskelijoita, mutta ladattuani kuvat työkoneelle hylkäsin idean. Liian kova valo, liian paljon liehuvia lippuja, liian paljon kovia varjoja. Ihan helvettiä, suoraan sanoen.

Nopea kurssimuutos ja töiden jälkeen pikapikaa ostamaan Eurokankaasta satiininauhaa ja lähiässästä helium-täytteisen ilmapallon, joka saisi jeesata pitämään satiininauhaa ilmassa oikealla tavalla. Olin nähnyt facebookissa aiemmin kuvan “ilmapallokoirasta”, joten tuumasta toimeen. Toteutus olisi koiraa myöten ihan omani, ilmapalloksi pääsisi pikkukoirani Noomi. Tiesin, että meidän metsäisestä kotipihasta löytyisi iltapäiväaurinkoon sopiva spotti, jossa valo siivilöityy kauniisti puiden lomitse maahan. Taianomainen satumetsä ja juuri sopiva tähän kuvaukseen.

Kotiintultua pikapikaa vaatteiden vaihto, huuliin punaa ja kamera asemiin jalustalle ja minä nauhan ja Minions-ilmapallon kanssa valmiiksi suunniteltuun asentoon, oikeaan spottiin, oikealle etäisyydelle. Tarkensin kameran käyttäen kameran Wifi-ominaisuutta ja puhelimeeni asennettua Canonin omaa appia. Vaikka olisin voinut laukaista kameran puhelimestakin, olisi se vaatinut puhelimen käteen. Käytin sen sijaan Commliten radiotaajuuslaukaisinta ja 10 sek viivettä. Laukaisin oli mekon taskussa piilossa. Onneksi ja onnettomuudeksi ulkona tuuli. Mekon helmaa se heilutteli kauniisti, mutta Minions-reppana riekkui nauhan päässä kuin päissään. J tuli samaan aikaan kotiin, ja virittelimme nauhan Exel-kävelysauvan päähän ja J meni kuva-alan ulkopuolelle nostamaan nauhaa sopivalle korkeudelle. Sitten vain räpsittiin ja kokeiltiin eri asentoja. Oli helppo ohjata mallia, kun pääsin itse taas sekä kameran eteen että taakse. Nämä minun kuvaukset tulevat monesti kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja siinä vaiheessa on melko toivotonta ruveta etsimään mallia, vaikka varmasti kuvaus olisi helpompaa mallin kanssa kuin ilman.

Lopuksi kuvasin sirkuskoira-Noomin samassa spotissa ja samassa valossa, alaviistosta kukkatasolla tekemässä “pupuaan”. Yhdistin kuvat Photoshopissa ja editissä viimeistelin Noomin karvoituksen näyttämään siltä, niin kuin se roikkuisi ilmassa kevyenä kuin ilmapallo. Ei ole siis autettinen valokuva, mutta nykypäivänä valokuvat ovat enemmän tai vähemmän tehty kuvankäsittelyssä. Näin tässäkin tapauksessa. Toivottavasti seuraavalla kerralla aihe on jotain muuta kuin “äitienpäivä”, että viikkotehtävät olisivat jotain muuta kuin vuodenkulun toistamista 🙂

Jaa postaus