Viikkotehtävä “5 km”

Viimeisimmän viikkotehtävän asetti velmu opiskelutoverini Lasse. Koko tehtävänanto kuului näin:

“Nyt lähdetään reippailemaan ja tutkimaan ympäristöä. Juttu menee näin: Ota jalat, polkupyörä, auto, mopo, vene, kanootti tai mikä tahansa muu haluamasi kulkuväline. Siirry kotoasi tasan viiden kilometrin päähän. Suunnan voit päättää itse ja saa kulkea tietä pitkin tai metsässä tai ihan missä vaan. Matkan voit tarkastaa auton tai pyörän mittarista, kännykän karttaohjelmasta, älykellosta tai GPS laitteesta. Heti kun mittari näyttää tasan 5 km, STOP siihen paikkaan. Piirrä mielessäsi kuvitteellinen 50 metrin ympyrä ja ota alueen sisältä kaksi kuvaa teemalla ”yksityiskohtia” Ota myös yleiskuva alueesta. Eli haasteena tällä kertaa kolmen kuvan sarja. PS. Paikkaa ei saa vaihtaa tai suunnitella ”sen tarkemmin” ja pitää olla rehellinen. Voit päätyä urbaaniin ympäristöön tai luontoon tai minne vaan, paikalla ei ole siis väliä.”

Clever!

Minun on pakko myöntää, että kyllä minä etukäteen vähän mietin, että mihin päin kotoota lähden ja miten, koska mein huudeilla on suuri riski joutua suoraan ojasta allikkoon (tai oikeastaan keskelle ei mitään, tai risukkoon), jos vain lähtee johonkin suuntaan. Mietin jopa kellonaikaa ja säätäkin, koska jos oikein huono munkki olisi kelin suhteen, kuviin ei saisi minkäänlaista jippoa.

Tää ei ole ollenkaan mun juttu…musta ei tule koskaan dokumentaarista tai journalistista kuvaajaa. Haluan hallita kaiken: paikan, ajan, kohteet. En tykkää yllätyksistä. Mulle tämä oli oikea haaste ja epämukavuusalueelle astuminen.

Keskiviikkona 15.päivä otin koirat hihnaan, ja viritin Sportstrackerin puhelimesta auki. Minun puhelin ja Sportstracker eivät ole puhuneet samaa kieltä yli puoleen vuoteen, joten piti hieman pähkäillä, että miten saan ST:n pysymään päällä. Noh, ihan vain laittamalla sen kameralaukkuun kansi (flip cover) avoinna. Nappasin päälle kuminauhan, joka varmisti, ettei kansi mene laukussa kiinni – se oli ainoa keino saada ST pysymään auki koko matkan. Jostain syystä appi sulkeutuu, kun kansi läpsähtää kiinni (se pyörii kyllä taustalla, muttei mittaa matkaa tai näytä reittiä kartalla).

Painelin kumpparit jalassa omasta pihasta tien yli metsään Matinmäen suuntaan. Ensimmäiset 2 km saimme kävellä helppokulkuista metsäautotietä. Eka suo ylitettiin 3 km kohdalla yksinkertaisesti kiertämällä se 😀 Lenkkareilla ei kiertoreitistäkään olisi selvinnyt kuivin jaloin – nyt on vielä sen verran märkää joka paikassa – lumihan suli vasta kuukausi sitten.

Yritin kuikuilla jo sopivia kuvauslokaatioita, josko joutuisin kääntymään takaisin jossain vaiheessa – toivoen, että kokonaismatka riittää. Suunnanhan sai päättää itse, eikä ohjeissa kielletty “mutkittelemasta”. Noh, seuraavan suon kohdalla käännyin takaisinpäin, koska rupesi jo väsyttämään, oli kuuma ja hyttysiä. Pikkusen mutkittelinkin 😀 Puhelin ilmoitti kokonaismatkaksi 4,9 km ja joitain metrejä päälle. Sorryyyyyyyy Lasseeeeeee – melkein 5 km, ja se sai kelvata! Mulla piti jaksaa vielä kävellä kotiinkin. Autolla olisin voinut ajaa kotoota 5 km päähän Seppälän koulutilalle (ammattiopiston maatila) ja räpsiä kuvat tilan ympäristöstä. Mutta se olisi ollut liian helppoa, hahah!

Ilta-aurinko paisteli ihanasti puiden lomassa ja onnistuin saamaan omasta mielestä ihania valoja puiden rungoille, naavoihin ja jäkäliin. Kellertävät säteet sopivat niin hyvin sinisten varjojen kaveriksi.

Vaikka lopputulos oli ihan siedettävä, viikkohaasteeseen kuvaamani kuvat on ehdottomasti huonoimmasta päästä tänä vuonna. En vain voi sille mitään, että tykkään suunnitella, hioa yksityiskohtia ja välillä lavastaakin kuvia. Minusta tulee ilmiselvästi tuote- ja mainoskuvaaja.

Jaa postaus