Toukokuun Tornio-viikonloppu

Toukokuun lähiopetusviikonloppu on nyt takana. Ohjelmassa oli valaisua studiossa, mallinohjausta, visuaalista ilmaisua henkilökuvauksessa, käsisalamakuvausta, Photoshop-vinkkejä sekä erilaisia valaisudemoja ja tietenkin valokuvausharjoituksia. Ihan mielenkiintoista, mutta en todellakaan ollut omalla mukavuusalueellani. Koen henkilökuvauksen itselleni vaikeaksi – ehkä vaikeimmaksi heti dokumentaarisen kuvauksen jälkeen. Ehkä siihen oppii vielä.

Edellisistä kerroista poiketen vietin viikonlopun ystäväperheen mökillä Tornion pohjoispuolella ja sainkin nauttia hyvästä seurasta, karvaisista kavereista ja rantamökin tunnelmasta – vaikkakin koulupäivät Lappialla venyivät hirveän pitkiksi eikä isäntäperhe nähnyt minua kuin aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Kiitos mökkiviikonlopusta <3

Kouluviikonlopun päätavoitteena oli henkilökuvaus studiossa ja klassinen valaisu, johon perehdyimme demoin ja harjoituksin. Perjantaina aloitimme lähiopiskelun katselemalla edellisen etäjakson tuotekuvaustehtävät. Palaute kello- ja saksikuvistani oli oikein mainio. Joudun edelleen kiinnittämään huomiota kuvavalintaan ja kuvien järjestykseen sarjoissa, tälläkään kertaa ei ehkä niinkään kuvaustekniikkaan, laatuun, valaisuun tai edittiin, mistä tietenkin olen tosi tyytyväinen. Olen yrittänyt viimeistellä kuvani huolella, että ainakaan laadusta tai editistä ei tulisi hirveästi sanomista. Ennen vapaalle lähtöä meidät jaettiin kuvauspareihin ja meille jaettiin kuvauspaikat lauantain studioharjoituksia varten. Minä sain parikseni iloisen Tiinan, mutta onni ei ollut myötä kuvauspaikan suhteen. Joutuisimme rakentamaan studion kotiluokkaan.

Lauantain studiosulkeiset aloitettiin puhtaasti henkilökuvauksen teorialla.

Mitä opin henkilökuvauksen pääperiaatteista:

  • ohjataan henkilön nenää johonkin suuntaan – henkilölle tulee olo, että hänestä huolehditaan. Harva osaa toimia kuin malli.
  • henkilökuvauksessa kaikki on mahdollista: pitää vain uskaltaa pyytää rohkeasti
  • valaisu tekee henkilön näkyväksi ja korostaa muotoja – valaisulla kikkailu ei ole itsetarkoitus
  • kuvan rakenteen tulisi kohdistaa katsojan huomio kuvan kohteen kasvoihin

Klassista valaisua opettajamme Arto demosi erilaisilla setupeilla. Jos käytössä on 1, 2 tai useampi valo, millaisia kuvia niillä saadaan? Miten valot asetellaan, mitä tarvitaan varjojen avaamiseen, mihin hiusvalo voidaan sijoittaa ja miten? Miten tausta valaistaan ja miksi? Miten valo käyttäytyy erilaisilla valonmuokkaimilla? Oma ostoslista sen kun vaan jatkoi kasvamistaan. Tuntuu, että studiovalaisu on yksi pohjaton suo…Tiedän, miksi käyn oikeissa töissä jatkossakin. Koirat ja kuvaaminen.

Iltapäivällä lounaan jälkeen kävimme tuumasta toimeen Tiinan kanssa ja pystytimme studion luokkaan. Ensimmäiseksi meillä oli vaikeuksia taustakankaan kanssa – haluttu kangas oli liian lyhyt kokovartalokuviin. Myös softboxi oli liian pieni sellaisiin. Emme löytäneet enää myöskään isoa valkoista heijastinta. Studiosta tuli kompromissien kompromissi. Ja sen pystyttämiseen meni liikaa aikaa – minun puhti oli pois jo ennen kuin ehdimme aloittaa kuvaamista. Ne parit, jotka pääsivät kuvaamaan koulun studioon, olivat onnekkaita. Sen kun vaan rullasivat taustapaperit alas, ja siirsivät valot paikalleen. Ärsytti ja oli hiki. Valivali. Ei mikään hyvä lähtökohta kuvausharjoitukseen.

Olin saanut itselleni lainaan kokin takin ystävältäni, ja halusin olla kuvissani “Oman elämäni Masterchef“. Toivoin kuviin mustaa taustaa, mutta en onnistunut löytämään mustaa taustakartonkia, saati kangasta. Punertavasta, epätasaisesta kankaasta tuli kuitenkin ihan hauska. Se oli tarpeeksi dramaattinen mustalle kokkitakille ja rekvisiitalle (puulusikka, kokkiveitsi ja kaulin). Tiina osasi ihan mainiosti ohjata nenääni, eli tavoite henkilöohjauksen osalta saavutettu.

Itse en varmaankaan osannut ohjata malliani yhtä onnistuneesti, mutta onneksi Tiina on eloisa ihminen ja pystyi olemaan kameran edessä luontevasti. Hän keksi koko ajan uusia poseerausasentoja. Minun tehtäväksi jäi lähinnä tarkistaa, että valot on suurinpiirtein kohdallaan ja heijastimet avaavat varjoja oikealla tavalla. Ja räpsiä kuvia. Olimme valmiit vähän ennen klo 19. En jaksanut jäädä editoimaan kuvia koulun koneelle, vaan kaahasin mökille saunaan ja syömään. Vasta sen jälkeen kävin käsiksi edittiin. Aaaargh. Pääsin nukkumaan tosi myöhään, tai tosi aikaiseen – riippuu siitä, mistä vinkkelistä kelloa siihen aikaan katseli. Kello pärähti soimaan seiskalta, ja väsytti. Mutta ei siitä sen enempää.

 

 

Sunnuntai-aamupäivällä kävimme läpi käsisalaman käyttöä henkilökuvauksessa miljöössä. Opettaja demosi muutamia setuppeja ja päivän päätteeksi kävimme läpi vielä lauantain kuvausharjoitukset. Pelkäsin saavani moitetta kuvien tummuudesta, mutta tummia kuvia halusin, ja tein. Pääasia, että varjot oli tarpeeksi auki, ja esim. vaatteissa tummatkin alueet sisälsivät sävyjä. Minua jännitti palaute ihan hirveästi, mutta en oikeastaan saanut moitetta kuin siitä, että kaikissa sarjaan valitsemissani kuvissa Tiina katsoo kameraan. Sarjaan olisi voinut ottaa sellaisia kuvia, joissa katse on kohdistettu muualle. Onneksi sellainen löytyikin, ja sarjasta tuli “ehyt”.

Etätehtävänä saamme kuvata 5.6. mennessä “mielenkiintoisen henkilön” studiossa tai “studiossa” oikeaoppisesti valaisten, valot ja varjot huomioiden. Sainkin heti ideoita, jotka ovat vain toteuttamista vaille 😀 Miten se menikään…hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Seuraava lähiopetusviikonloppu on kesäkuun alussa 7.-9.6.

Postauksen pääkuvassa mallini Tiina, ja yksi sarjaan valikoitu otos.

 

Alla puhelinkuvia viikonlopulta, lähinnä kuvaussetupeista oman muistin tueksi. Taattua puhelinlaatua 😀

Jaa postaus