Syyskuinen Tornio

Pari päivää Kuusamon kurssin jälkeen suuntasin taas Torniota kohti. Perjantaina meillä oli tavalliseen tapaan tehtävien läpikäyminen ja palaute niistä. Olin kuvannut edellisen lähiopetusjakson (Kukkolankoski-viikonloppu) jälkeen vain toimintasarjani “Maalari” – olin suoraan sanottuna vähän pihalla viikonloppuun valmistavista tehtävistä – koska minulla oli muut sarjat kuulemma jo “täynnä” entisistä kuvauksista. Olen tehnyt Maalari-sarjasta erillisen postauksen jo aiemmin.

Minulla ei ollut alunperin edes tarkoitus esitellä Maalari-sarjaani lähiopetusperjantaina, mutta olin käsitellyt sen valmiiksi – ihan vaan varulta, josko tulisin katumapäälle. Latasin kuvat palvelimelle. Palaute oli yllätyksekseni hyvä. Siisti, rytmikäs, näyttötasoinen. Ainoastaan lopetuskuvaa haluttiin rajattavan tiukemmaksi.

Lauantaiaamun tehtäväksi saimme kuvata aamuauringon ja usvaa. Se tiesi aikaista heräämistä, sillä syyskuun puolivälissä aurinko nousi puoli seittemän Tornion korkeudella.

Yövyin kouluviikonloppuna poikkeuksellisesti taas Kemissä, sillä en onnistunut saamaan asuntolapaikkaa koululta. Siksi kuvaustehtäväni suuntautui Kemin alueelle. Paikallisoppaakseni lähti valokuvaaja-/shelttiomistajaystäväni Taru, joka vei minut ensiksi Plauerinkarille. Siellä oli pieni koski ja mielenkiintoisen näköiset betoniset siltarakennelmat. Aamu-usvaa emme kuitenkaan nähneet, sillä aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana. Taivaskin jäi vaisuksi. Aamutehtäväkuvani on tässä alla. Kuva on koottu kahdesta eri valotuksesta, sillä halusin saada veden liikkeen epäteräväksi, mutta taivaan valottumaan oikein. Teknisesti se on melko mahdotonta ilman harmaasuotimia, yhdellä valotuksella. I <3 Photoshop!

Kävimme tsekkaamassa vielä koiranäyttelyreissuiltani tutun puiston, mutta en saanut sieltä järkeviä ruutuja, kun aurinko oli jo noussut – ja puistoon/mereen nähden väärästä suunnasta. Pääsin näkemään myös Kemin sisäsataman ja kuuluisan lumilinnan alueet. Kiitos oppaalleni!

Aamuseikkailustani huolimatta kerkesin koululle ajoissa. Koska meidän lähiopetusviikonloput olivat jo vähissä ennen ensimmäistä näyttöviikonloppua, saimme tehtäväksemme kuvata haluamiamme näyttösarjoja (tai lähinnä treenata). Päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja hyppäsin autoon. Ajelin ensin Ruotsin puolelle Kukkolankoskelle, eli Kukkolaforsenille, josta sain ihan kivoja miljöökuvia ja idean sarjaan. Hetken mielijohteesta suuntasin sitten autoni Seskaröhön, mutta se oli pettymys. Iltapäivän valo oli myös todella raaka – aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. En saanut ruudun ruutua. Tai ainakaan esittelykelpoista ruutua. Alla kuvia Kukkolaforsenilta. Viisi ensimmäistä kuvaa valitsin sarjaani. Muut kuvat ihan vain teidän iloksenne…

Erikseen täytyy mainita, että vanhalla sahalla oli taianomainen, upea valo. Siellä olisi mahtavaa kuvata aikakauden pukuihin stailattuja malleja.

Sunnuntaina kävimme läpi lauantaina kuvattuja sarjojamme. Joku oli kuvannut henkilöä studiossa, joku miljöössä. Minulla oli sarja, jossa esittelin mielenkiintoisen miljöön.

Kukkolankoski, Kukkolaforsen on kyllä vaikuttava näky kummaltakin puolen rajaa katsottuna. Minä kävin ensimmäisen kerran koskella heinäkuussa ja jo silloin koski mykisti minut. Ruotsin puolella koskea oli mielestäni kuitenkin enemmän nähtävää. Vanhat rakennukset olivat avoinna yleisölle, ettei visiitti jäänyt pelkästään rakennusten ulkopuoliseen ihasteluun. Ne sijaitsivat toisiinsa nähden tiiviimmin muodostaen kiinteän yhteisön. Rakennuksissa oli vanhaa esineistöä ja yhdessä miljöön kanssa ne muodostivat mielenkiintoisen kokonaisuuden.

En saanut kuvasarjastani taaskaan kummempia moitteita. Kolmoskuvan terävyyteen pitäisi kiinnittää huomiota ja hillitä sitä. Notta semmosta. Näyttökelpoinen sarja tämäkin kuulemma. Mutta omassa päässäni tämä ei ansaitse jatkopaikkaa.

Seuraavaan lähiopetusviikonloppuun oli aikaa reilu kuukausi ja saimme tehtäväksemme kuvata pieniä videoklippejä “Videoviikonloppua” varten. Huh.

Jaa postaus