Kesäkuinen Tornio

Kesäkuisesta Tornio-viikonlopusta on jo kohta 3 viikkoa aikaa, enkä taida olla henkisesti toipunut siitä vieläkään 🙂 Kouluviikonloppu oli superrankka ja ahdistava – paineistus oli ihan kymppilevelillä – ainakin mulla. En muista, että olisin koskaan ollut niin paljon ja niin kauan aikaa epämukavuusalueellani kuin silloin, henkisesti poikki ja vereslihalla.

Mitä siellä sitten tapahtui? En ole hirveän sisäänpäinkääntynyt ihminen – tykkään puhumisesta (hah) eikä vieraat ihmiset ole kauhistus – mutta vain silloin, kun tilanne on täysin hallinnassani. Tiedän, että mitä teen, mihin meen, kenet tapaan ja miksi. Torniossa en kaikistellen tiennyt, että miksi edes olin siellä. Mutta sitten asiaan…Perjantai aloitettiin poikkeuksellisesti ihan teorialla. Arto-opettaja ei ollut mukana viikonlopussa, ja edellisen etätehtävän “Mielenkiintoinen henkilö” arviointi tehtäisiin kirjallisesti seuraavalla viikolla. Käsittelimme Jaskan opastuksella reportaasikuvausta, kuvaesseitä jne. Viikonlopun ohjelmassa oli myös kontaktinottamista jne., mikä tarkoitti ihan kirjaimellisesti kontaktin ottamista vieraan kuvattavan kanssa. Viikonlopun aiheena oli siis “Ihmiskuva – kuva ihmisestä”.

Pääsimme poikkeuksellisesti kuvaamaan jo perjantaina ensimmäisen harjoitustehtävän. Meidät jaettiin kuvauspareiksi ja tehtävänämme oli kuvata oma pari esitellen a) Yleiskuva tilasta, henkilö mukana b) Henkilö toiminnassa c) Lähikuva d) Tila toisesta suunnasta, henkilö mukana e) Persoonan tai tilan yksityiskohta. Minä sain parikseni Johannan, ja kuvasimme otoksemme koulun asuntolassa (kuuma päivä, viileä asuntola). Koska kuvaus tehtiin illalla, meni yö sitten kuvia valkatessa ja käsitellessä.

Lauantaipäivä aloitettiin käymällä läpi ensimmäisen tehtävän kuvat. Näillä opeilla ja vinkeillä pohjustettiin päivän ekaa JA tokaa kuvaustehtävää. Apua, kaksi kuvaustehtävää yhden koulupäivän aikana. Ja kuvat piti ehtiä käsittelemäänkin sunnuntaiksi. Ensimmäinen tehtävä arvottiin. Jokaisen piti valita summanmutikassa lappu, jossa oli nimi ja puhelinnumero. Minun lapussa oli vain nimi, ja hetken päästä sain siihen selityksenkin. Pariskunta Silja (Iiron lapussa) ja Saverio (minun lapussa) kuvattaisiin samassa lokaatiossa ja kuvausaika sovittaisiin Siljan kanssa. Silja on puutarhuri, joka vastaa Tornionlaakson Taimitarhan toiminnasta. Saverio on hänen muusikkomiehensä.

Ajelimme Iiron kanssa n. 15 km päässä sijaitsevalle puutarhalle heti pikalounaan jälkeen. Meille oli varattu aikaa n. parisen tuntia kuvaukseen. Uusi tehtävä annettaisiin sitten viiden kieppeillä. Siinä välissä pitäisi ehtiä jo käsittelemään ainakin osa kuvista.

Iiro jäi juoksemaan Siljan perässä puutarhalle ja me läksimme Saverion kanssa heidän kotinsa puutarhaan. Minulla oli joitain ideoita Saverion kuvaamiseksi, mutta vasta paikan päällä ideat jalostuivat lopullisiksi suunnitelmiksi. Halusin kuvaan heidän punaisen saunansa, ja vähän räjähtäneen näköisen pihakeinun. Näin pihalla myös upeita saniaisia ja koivun, jossa roikkui pieni keltainen lyhty. Saverio kuvattaisiin vähän hippihenkisesti luonnon keskellä 🙂 Henkilöohjaus toimi ihan mukavasti – kuvattavalla oli monta ideaa itselläänkin takataskussa, mutta sain toteuttaa myös omia ideoitani. Ideaalitilanne siis. Hyttysiä plantaasilla oli ainakin ziljoona – se, ja kuumuus, tekivät kuvaamisesta epämiellyttävää. Minulla oli lopulta vaatteet veressä ja hiessä. Onneksi ei tarvinnut kyynelehtiä.

Lauantain toisena kuvaustehtävänä oli napata arvotulta torniolaiselta/haaparantalaiselta kadulta henkilö/henkilöitä ja kuvata häntä/heitä. Sain jonkun kadun Ruotsin puolelta ja kun ruotsinkielentaitoni rajoittuu “Jag talar inte svenska”, niin osoitetta vaihdettiin. Eikä tästä tehtävästä sen enempää, koska en julkaise niitä kuvia koskaan missään. Ikinä. Koskaan. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Ja vitutti. Ahisti niin, että verisuoni meinasi katketa päästä. Mulla oli hiuskarvan varassa, että lähden ajelemaan jo lauantaina takaisin Kajaaniin.

Mitä opin viikonlopusta? No, ainakin sen, että tykkään puuhastella mainos- ja tuotekuvien parissa. Tuotteet ei liiku ja niitä saa pyöritellä mielensä mukaan niihin asentoihin kuin haluaa. En tykkää miljöökuvauksesta, varsinkaan, jos en itse pysty vaikuttamaan miljööseen tai en tunne tienoota ennestään.

Siksi ilmosin itteni Tornio-viikonlopun jälkeen Kuusamo Opistoon syksylle Henkilökuvaus miljöössä -kurssille, opettajana yksi idolini, Tynin Vesa. Kaivamaan verta nenästä.

Jaa postaus