Henkilökuvaus miljöössä -kurssi

Syyskuuni oli superkiireinen. Ihan superkiireinen. Menin ja tulin, tulin ja menin. Ennen syyskuun lähiopetusviikonloppua kävin viiden päivän Henkilökuvaus miljöössä -kurssilla Kuusamo-opistolla ja kerkesin huokaista kaksi yötä kotona ennen Tornio-viikonloppua. Mutta ei mennä tapahtumien edelle, vaan siihen Kuusamon kurssiin.

Henkilökuvaus miljöössä -kurssi Kuusamo-opistolla 7.-11.9.2019

Olin haaveillut osallistuvani jo kesäkuussa Vesa Tynin, suuri idolini by the way, Henkilökuvaus miljöössä -kurssille Kuusamossa, mutta aikatauluni ei antanut silloin myöten. Sekö kirveli sieluakin. Päätin kuitenkin, että menen kurssille vaikka pää kainalossa, joten buukkasin itseni syksyn kurssille. Ei mulla mitään lomapäiviä ollut plakkarissa syksyksikään, ottaisin sitten vaikka palkatonta vapaata tai tekisin tunnit sisään etu-/jälkikäteen. Anything for the photography. Mutta siihen kurssiin.

Lauantai 7.9.

Kurssi alkoi lauantaina 7.9. klo 9. Aluksi tutustuimme Vesa Tyniin valokuvaajana ja hänen tyyliinsä kuvata. Olin törmännyt kirjastossa joskus vuonna kivi ja miekka kirjaan “Suomen parhaat henkilökuvat” ja ihastunut siinä Vesa Tynin kuviin. Erityisesti Sixten Korkmanista ylhäältä päin kuvattu potretti (näette sen Vesa Tynin nettisivuilla People-kansiossa) kirjassa oli pysäyttävä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt mitään niin yksinkertaista, mutta silti niin vaikuttavaa. Tykkään hänen tummanpuhuvista, tosi taidokkaasti ja kekseliäästi valaistuista kuvistaan. Vesa näkee valoa ja mahkuja kuvaustilanteisiin ja -lokaatioihin sellaisissa paikoissa, jotka me muut ohitetaan olankohautuksella. Kuvissa on magiaa. Sitten kuitenkin sellaista yksinkertaisuutta, maanläheistä melankoliaa ja rosoa. En osaa selittää. Ne kyllä kolisee minuun kovasti. Hän kertoi esimerkein, miten on valaissut kuviaan. Miten ne ovat syntyneet, ja mitä ne ovat kuvaajalta vaatineet. Inspiroiduin kovasti – se oli sanomattakin selvää.

Sunnuntai 8.9.

Sunnuntaina pääsimme harjoittelemaan valokuvausta “vesatynityyliin” koulun alueella pareittain. Pääsin poseeraamaan tuuban kanssa, ja parini Kirsi trumpetin. Opettelimme myös mm. miten salamalla valaisemalla saadaan iltatunnelma keskelle kirkkainta auringonpaisteista päivää. Aika uskomatonta, mutta totta. Mutta siitäkin myöhemmin lisää. Kävin illalla vielä kävelemässä seuraavan päivän kuvauskohteessa. Lämpimässä syysillassa sain mm. kuvattua itselleni miljöösarjan koulua varten.

Maanantai 9.9.

Maanantain ohjelmassa oli kuvauspäivä Kuusamon kotiseutumuseolla. Malleiksi olimme saaneet rohkeita paikallisia: Eeva-Kaarina Lämsän, Jouni ja Liisa Hakolan sekä nuoren kuusamolaismiehen, jonka nimeä en valitettavasti muista (hän ei sattunut kamerani eteen kotiseutumuseolla). Mallit oli stailattu asiayhteyteen ja miljööseen sopivalla tavalla. Omasta puolestani suuri kiitos heittäytymisestä mitä mielikuvituksellisimpiin tilanteisiin. Valaisussa käytin vain pientä käsisalamaa valkoisen läpiammuttavan varjon kanssa, niin ulkona kuin sisälläkin. Nuotanpaikkaajakuvista ikkunan puolella otetut kuvat on kuvattu luonnonvalossa ilman salamaa.

Käsittelin nuotanpaikkaajakuvat “koulun vaatimalla tavalla”, eli avasin mm. varjoja haluamaani enemmän.

Kuva, jossa Jouni lämmittelee tulen edessä, on viimeistelty Photarissa. Tulisijassa oli vain käsisalamani diffuusorilla (laminaatinalusmuovia kuminauhalla kiinnitettynä), ja Photoshopissa se muuttui tulenlieskaksi. En jaksanut värkätä hirveän pitkään kuvan parissa, joten kuvankäsittely näkyy. Enkä oikein löytänyt käyttämästäni kuvapankista sopivaa tulikuvaa edittiä varten. Teen kuvan joskus paremmin, mutta tähän yhteyteen se välttää.

Kaksi viimeistä yllä olevaa on kuvattu kirkkaassa auringonpaisteessa ulkona. Keskellä päivää. Eikö ole uskomatonta!? Jälkimmäisessä kuvassa apunani oli lisäksi harmaasuodin, sillä auringonpaiste oli niin kova ja talon seinusta sijaitsi eteläpuolella, etten saanut pelkästään aukkoa, aikaa ja ISO-arvoa säätämällä kuvaa tarpeeksi pimeäksi. Kuvassa oleva Liisa paistatteli siis kirkkaassa syysauringossa, vaikka näyttää siltä, että hän ihailee komeaa tattiaan pilkkopimeässä, ovenraosta lankeavassa valossa. Valaisu tässäkin vain pienellä sisälle asetetulla käsisalamalla ja läpiammuttavalla varjolla. Harmi, kun minulla ei ole yhtään BTS-kuvaa kuvaustilanteesta tai -olosuhteista.

Tiistai 10.9.

Tiistaina kurssilaiset suunnistivat Wanha Raatesalmen islanninhevostilalle. Malleiksi meille tulivat Elina Piiroinen ja jo maanantailta tuttu, nuotanpaikkaajamies Jouni Hakola. Elina oli sujut hevosten kanssa, ja hän saikin toimia mallina hevoskuvissa. Jouni oli stailattu vanhaan armeijapomppaan ja seurakseen hän sai Halloween-rekvisiitaksi alunperin hankitun luurangon. Luurankokuvista on oltu montaa eri mieltä, mutta laitan ne silti esille tänne. Hevoskuvissa on käytetty Vesan lainaamaa Elinchromen Quadra -akkusalamaa läpiammuttavan varjon kanssa. Jounin luurankokuva on otettu luonnonvalossa ja käsitelty tyylinmukaisesti dramaattisemmaksi Photarissa.

Viimeisimmässä kuvassa on käytetty kahta salamaa. Toinen salama on “kaapissa” oikealla (valokeila oven takaa) ja toinen salama lyhdyn takana. Lyhdyn takana olevan salaman eteen on laitettu keltainen/oranssi geeli (värisuodinkalvo), jotta valo ei olisi valkoista, vaan keltaista, kuten lyhdyssä kuuluu ollakin.

Keskiviikko 11.9.

Keskiviikkona käsittelimme opiston atk-luokassa kurssin aikana ottamiamme kuvia ja kävimme läpi kurssin antia. Ja saimme tietenkin kurssidiplomit. Jei!

Summa summarum

Mitä minä sanoisin kurssista? En voi kuin kehua. Kurssi oli antoisa ja inspiroiva. Opin viiden päivän aikana henkilökuvauksesta miljöössä salamalla valaisten varmasti enemmän kuin viiden viimeisen vuoden aikana. Sain uusia ideoita, itseluottamusta ja rohkeutta kokeilla uusia asioita salaman kanssa. Innostipa kurssi minua myös uusimaan salamakalustoanikin. Tilasin itselleni Elinchromen Quadra Ranger RX Hybrid -akkusalamapaketin miljöökuvauksia varten jo ennen kuin ehdin kotimatkalle. Käsisalamoillakin olisin varmasti pärjännyt pitkälle, mutta nyt ei ainakaan valotehosta ole kiinni miljöökuvaaminen.

Opettajana Vesa Tyni oli rauhallinen ja huumorintajuinen ja jaksoi opastaa kädestä pitäen, henkilökohtaisestikin. Antoi vinkkejä ja ideoi apuna. Pieni ryhmäkoko mahdollisti tämän. Ja siitä olen kyllä ikionnellinen. Kurssi oli todellakin hintansa väärtti.

Kuusamo-opisto oli kurssipaikkanakin mainio, vaikka varmasti monen näkövinkkelistä tosi syrjässä. Minä kyllä innostuin jo Kajaani-Kuusamo-ajomatkan aikana – Koillismaan karut maisemat oli kyllä hienot ja mieleen kyllä tuli palata Kuusamoon eräjormailemaan kameran kanssa joku päivä.

Majoittauduin kurssin aikana opiston asuntolassa. Minulla oli käytössä pesuhuoneellinen yhden hengen huone ja kurssihinnassa maksoin itselleni täysihoidon. Aamupala, lounas ja illallinen olivat todella hyvää kotiruokaa, joka valmistettiin ja tajoiltiin opiston keittiössä kurssilaisille joka päivä – tuoreena ja lämpimänä. Jo pelkästään niiden ruokien takia voisi palata Kuusamoon kursseilemaan, vaikka pitsinnypläystä.

Vahva suositus sekä Vesa Tynin vetämille kursseille että Kuusamo-opistolle. Kiitos kaikille osallisille.

Edit 28.11.
Kuvakansiosta löytyi muutama BTS-kuva Wanha Raatesalmen kuvauksesta.

Jaa postaus