Heinäkuun Tornio-viikonloppu ja etätehtävä “Mielenkiintoinen miljöö”

Huh, nyt täytyy kyllä ryhdistäytyä. Viikonloppuraporttien kirjoittaminen viikkojen päästä on työn ja tuskan takana. Kun rupesin suunnittelemaan Tornio-viikonloppupostauksen tekemistä, minun piti tosissaan pinnistellä, että muistaisin, mitä me Torniossa viimeksi tehtiinkään. Ehkä edellinen, kesäkuun kontaktiviikonloppu vielä vaikutti sen verran takaraivossa, että pystyin muistelemaan sitä – se ei UNOHDU KOSKAAN, ei vaikka yrittäis aktiivisesti unohtaa 🙂

No mutta, sitten asiaan.

Perjantai alkoi tutusti etätehtävän läpikäynnillä. Edellisistä kerroista poiketen meillä oli vain yksi etätehtävä palautettavana, aiheena “Mielenkiintoinen miljöö”. Minä kävin kuvaamassa juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna omaa mummolaani, Suomussalmen Ylivuokissa. Arvelin, että saisin kuviin sellaista tunnelmaa, mitä haluaisinkin. Sain kasaan 8 kuvan sarjan ja teemoitin kuvat “oranssiin”. Opettaja tykkäs mummola-sarjasta, kait! Pari kuvaa pudottaisi sarjasta pois, muut ok.

Mielenkiintoinen miljöö

Jaskan viikonloput on aina yhtä jänniä, kun ei koskaan tiedä, milloin joutuu lähtemään kuvaamaan ja missä kelissä. Aurinkoisena Kajaanissa alkanut viikonloppu muuttui sateeksi Torniossa, mutta ei auttanut – kuvaamaan oli lähdettävä. Tehtävänantona perjantai-illalle oli “Suviyö Tornio-Haaparannan alueella”. Ei huvittanut – satoi ja väsytti. Kattelin kelin poutaantumista puolille öin saakka, mutta koska sade vain yltyi, päätin jättää kuvaamisen aamuyölle tai aamulle.

Suviyö Tornio-Haaparannan alueella

Käänsin lauantaiaamuna kukon pieraistua Touranin kohti Kukkolankoskea, joka sijaitsi majapaikkani läheisyydessä. Ajattelin, että ehkä siellä on tihkusateesta huolimatta joku kalastaja, jotta saisin miljöökuviin myös ihmisen. Saldo oli pieni. Vain yksi kalastaja ja pari senioria tulipaikalla. Yritin vangita kuviin kesäaamun tunnelmaa. Kalastajakuvasta tuli kiva, mutta jälestäkäteen hokasin minäkin, että edittiin olisi voinut käyttää enempi aikaa. Poistaa mm. kosken yllä roikkuvan sähkölinjan. Noh, tunnissa ei mahdottomia – väänsin lopulta kuviin vielä vintage-sävyt ja clarityä, koska en jaksanut ruveta temppuilemaan harmaan taivaan ja synkkien värien kanssa. Ei minulla olisi ollut aikaakaan muuhun. Kuvien valinta jo vei tuhottomasti aikaa.

Lauantaina käytimme sitten aamupäivän ja iltapäivän tunnit mm. tämän koulutehtävän purkamiseen. Iltatehtäväksi saimme valita, että a) lähtisimmekö kuvaamaan lavatansseja Ylitornion Kaulirantaan b) kuvaisimmeko henkilöitä Torniossa tyyliin “8-10 henkilöpotrettia” c) yrittäisimmekö saada kuviin tulevan vuorokauden sääennustuksen.

Olisin selvinnyt helpoimmalla kuvaamalla torniolaisia, mutta Kauliranta kiinnosti, olinhan käynyt jo ottamassa tuntumaa lavatansseihin Napiksella juhannuksena “suomalaisuus-repparissa”. Sinne siis.

Matkaa Ylitorniolle oli noin tunnin verran, ja matkaseuraksi minulle hyppäsivät Lasse ja Johanna. Minulla ei ollut etukäteen oikein minkäänlaista käsitystä, että millaisesta paikasta oli kyse – ja pupu meinasi karata pöksyyn, kun vihdoin pääsimme itse tanssipaikalle. Vanha VRn makasiini, jossa sisällä oli huonot valot/pimeää. Kääk! Canoni joutuisi koville, ja minä joutuisin tekemään kompromisseja esim. kuvalaadun kanssa.

Lavatanssit Kaulirannalla

Teen edelleen samoja virheitä kuin aina Torniossa kuvatessa. Lähden kuvaamaan ilman ajatusta – tai suunnitelmaa. Kunhan räpsin, onneksi tajuan nykyään kuvata eri kuvakokoja sentäs. Kuvasarjojen kokoaminen on muutenkin vaikeaa, enkä tee hommaa itelleni yhtään helpommaksi epämääräisellä roiskimisella.

Olin perillä majapaikassani vasta puoli yksitoista, joten päätin jättää kuvankäsittelyn aamuun. Meille oli varattu aamun koulutunneista pari kuvankäsittelyä varten. Olisihan minun pitänyt tietää, ettei se riitä kaikkeen. Ei kuvavalintoihin ja editteihin. Niin. Keksin viimetipassa omasta mielestäni hauskan idean kuvasarjaan – en tiedä, avautuiko ajatukseni koskaan muille, mutta hihittelin yksikseni huoneessani, kun tallensin niitä opiskelijoiden kuvagalleriaan. Kuvasarjaan valikoitui lopulta 12 kuvaa, mutta olisi pitänyt jo silloin tiputtaa pari kuvaa pois. Tästäkään kuvasarjasta en saanut isompia moitteita.

Seuraavaan “Kukkola-viikonloppuun” on 6 viikon väli ja saimme 3 etätehtävää, joista jokaisessa on 8-10 kuvan sarja. Tätä postausta kirjoittaessa etätehtävien palautukseen on 3 viikkoa aikaa, enkä ole vielä edes aloittanut. Lomailin siskoni ja siskontyttöjen kanssa muutaman päivän Lontoossa ja hoidin yhdet oikeat kuvaukset seuraavana viikonloppuna. Koiranäyttelyissäkin olen reissannut koirieni kanssa. Josko vielä viikon vetäis henkeä ja käyttäisi viimeisen lomaviikkoni etätehtäville. As if.

Jaa postaus