Etätehtävät “Tuote1” ja “Tuote2”

Olin vielä tammikuussa (ja helmikuussa) epävarma siitä, että keskitynkö valinnaisessa näytössä henkilökuvaukseen vai tuote/mainoskuvaukseen. Ajattelin, että kunhan jään helmikuun alussa kolmeksi kuukaudeksi opintovapaalle, pystyn kuvaamaan ennen huhtikuisia näyttöjä niin paljon molempia, että minulle muodostuu sitten selkeä kuva, että kummassa olen vahvimmillani.

Minulla oli edelliskesältä muutamia kivoja kuvasarjoja lapsista ja “riiteistä” ja pääsin heti tammikuun alussa kuvaamaan ystäväni kaksivuotiaita kaksosiakin. Tarvitsisin mahdollisiin näyttöihin vain kipeästi “aikuissarjoja”.

Helmikuun lähiopetusviikonloppua varten kuvasin kuitenkin viisi erilaista tuotesarjaa (jotta olisi mistä valita): Garmin Vivoactive -kellon, Jägermeister-pullon, Kaski-pullon, Hartwallin lonkerotölkin sekä Ultima Thule -lasisarjan.

Vivoactive-kellon kuvasin mustalla matalla kartongilla. En osannut kuitenkaan säätää/pysäyttää elektronisen näytön viisareita, joten kaikissa kellotaulukuvissa viisarit on häiritsevästi Garmin-sanan päällä. Sain kuvattua kellon muuten niinkuin halusinkin. Mutta näyttöihin tämä ei kelpaisi. Opettajien mielestä siisti sarja muuten.

Jägermeister-sarjassa on hyvin perinteinen “pullovalaisu”. Toisella puolen pulloa softboxi ja diffuusori ja toisella puolen heijastin. Käytin myös “hiusvaloa” irrottamaan pulloa taustasta. Jägermeisterissa käytin samaa alustaa kuin marraskuussa näyttöön kuvatussa Tequila-sarjassa. Taustassa käytin ensimmäistä kertaa dcfix-kalvoa. Ihme kyllä siihen ei tullut kiiltoja, vaikka pinta onkin “muovinen”. Opettajat pitivät sarjaa siistinä, vaikkakin kakkoskuvassa on liikaa “hässäkkää” pullon vasemmassa laidassa, kun taustan ja pullon pystylinjat ovat liian lähekkäin.

Kaskeen sain idean ystävältäni Sarilta, joka vinkkasi, että Jaloviina Kaski -pullo olisi kiva. Eikun googlettamaan. Ja totta tosiaan. Pullo oli simppeli, nimestä tuli heti assosiaatioita. Ajatus lähti lentämään. Kuvasin pullon tosi simppelillä setupilla. Valo vasemmalla, heijastin vastakkaisella puolella. Lisäsin pullolle “hiusvalon” irrottamaan taustasta. Taustan valaisin hunajakennollisella valolla, jossa oli päällä vielä oranssi värikalvo, jotta sain taustaan kasken kytevän hehkun ja kuvaan oikeanlaisen mausteisen, lämpimän tunnelman. Käytin taustassa mustaa mattaa kapalevyä ja alla mustaa pleksiä.

Sarjaan en onnistunut saamaan kuin neljä erilaista kuvaa (ideat loppui kesken), joten jos halusin lähteä viemään sitä näyttöön, tulisi minun joko a) kuvata sarja uudelleen b) kuvata sarjaan yksi lisäkuva.

Kuvasin Kaski-pulloa myös ulkona, ja laitan siihen otettuja kuvia studiokuvien perään, vaikka näyttösarjaksi niistä ei olekaan. Jos olisin kuvatessa ollut huolellisempi, käyttänyt sommitteluun enemmän aikaa, niin tuosta olisi voinut saada kivan näyttösarjan.

Lonkeron kuvasin ajatuksella kahdesta toisiaan tukevasta kuvasarjasta. Että olisin kuvannut studiossa ihan tavallisen tuotekuvasarjan ja jatkanut harmaata ideaa mainoskuviin. Keräsin mainoskuvia varten jo rekvisiittaakin, mutta toteutus ontui ja lopulta kuvasin vain tuotekuvat studiossa. Taustana lonkeronharmaa kartonki.

Rututtomien lonkerotölkkien löytäminen kaupasta oli tuskaista. Jokaisessa tölkissä oli joku pieni lommo jossain. Ja jos kaupasta onnistui virheettömän tölkin löytymään, tuli siihen ruttu viimeistään kauppakassissa. Joten siinä lähtökohdat tälle projektille.

Käytin kuvissa ensimmäistä kertaa myös vesi-glyseroli-spraytä hikoilevan tölkin visualisoimiseksi. Ihan hauskaa kokeilla jotain uutta.

Käytin kuvatessa kahta valoa, enkä kyllä tiedä nyt, että miksi…Toisella puolen oli iso softboxi luomassa tasaista, pehmeää valoa ja toisella puolen stripbox. Se oli virhe. Opettajan mielestä sarja oli kiva, mutta valon olisi pitänyt olla muotoilevampaa, ts. toisen puolen valon selkeästi toista kirkkaampaa. Ettei tule ns. pihtivalaisua. Ei jatkoon.

Viidentenä sarjana kuvasin Iittalan Ultima Thule -lasisarjaa. Yritin facebookista kysellä täydennystä lainalaseilla, mutta kenelläkään ei tuntunut olevan juuri minulta puuttuvia laseja. Onnistuin kuitenkin ostamaan Prisman alesta pari valkoviinilasia, jotta sarjasta tulisi monipuolisempi. Ennestään minulla oli jälkiruokakulhot, iso kulho, kaadin, punaviini- ja vesilasit.

Yritin saada kuviin pehmeää tasaista valoa ja skandinaavista tunnelmaa. Pelkistin kuvia niin paljon kuin vain pystyin. Kuvissa olisi vain koivua, koivuvaneria, mattamustaa ja suomalainen designlasi. Timo Sarpanevan lasisarja muistuttaa lumesta ja jäästä ja mielestäni vain vaalea koivu on sille oikea kumppani. Opettajat pitivät sarjasta, mutta jäivät pohtimaan, että onko kuvat kuitenkin liian pelkistettyjä. Että olisiko niissä voinut olla enemmän rekvisiittaa. Mielestäni ei.

Jaa postaus